Muistolauseet 1

1. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa.
2. Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat.
3. Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.
4. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
5. Elämän ja armon olet sinä minulle suonut.
6. Herra on antanut meille elämän, hänen kädessään on myös lähtömme hetki.
7. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti.
8. Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti.
9. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
10. Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva.
11. Jumala on rakkaus.
12. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
13. Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
14. Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa.
15. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut.
16. Katso, niin kuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra.
17. Minun aikani ovat sinun kädessäsi.
18. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.
19. Jeesus sanoo: Joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut.
20. Rauhan minä jätän teille: minun rauhani, sen minä annan teille. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.
21. Rakkaus ei koskaan häviä.
22. Hän väsynyttä virvottaa, hän armahtaa ja rauhansa hän antaa.
23. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään.
24. Ja Henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen.
25. On päivä päättynyt, on tullut ilta, uus kotiranta uneen kangastaa. On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
26. Sinun rauhasi on ääretön niinkuin meri.
27. Ma katson kuinka tumma laine liittyy valkeaan. Käyn kerran niitten matkaan unhon virtaan harmajaan ja tuudittaudun tuollepuolen ajan.
28. Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.
29. Minä soudan pois maailmasta uneen ja unheeseen ja tuskasta, kuolemasta minä soudan vapauteen.
30. Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy, siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo.
31. Kodin tyynestä rannasta purjehtimaan lähdit poika uljas ja nuori. Nous matkalla myrsky ja purtesi kaas, sinut saavutti surman nuoli.
32. Niin hiljaa enkeli kulkua johti, elon virran valkeita rantoja kohti.
33. Pysähtyi sydämes pursi, rauhan vienoille vesille, armon auringon sylihin.
34. Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan. Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten.
35. On kaikki Jumalaa; Kun haihdut tuuliin, taas mereen tuovat sinut tuulispäät.
36. Purjehdi rakkaani luokse kaukaisen maan, miss´ jälleen sut kohdata saan.
37. Poissa on tuska, ohi on arki ja työ, purjehdus on päättynyt. Vain lempeät mainingit rantaan lyö, Isän kotiin matkaaja palaa.
38. Meri huokaa rantakiviin. Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon. On muuton aika.
39. Suru on se, miten me muistamme ilon. Tummien puitten välistä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet.
40. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan, astui aurinkolaivaan suureen valkeaan.
41. Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan ranta lähenee – vene hiljaa satamaan saapuu.
42. Voin aavistella rannan tuolla puolen, miss´ soluu venhe onnen valkamaan.
43. Rauha ihmeellinen, maassa kirkkauden, ei myrskyjen pauhina soi.
44. Tuulien soitot ovat vaienneet. Ympäri soi ikityynet veet.
45. Rannalla himmeän lahden, aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on.
46. Aamunkoitossa iltaruskoon kulkija elämän taivaltaa. Määränpäähän saapuessaan uneen rauhaisaan vaipua saa.
47. Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki.
48. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin…
49. Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa.
50. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa.
51. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla soi tuuli.
52. Ei pelkoa taivaassa, vain rauha ja ikuisuus.
53. Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaisaa niin. Joku portti vain hiljaa aukes, ja se iäks suljettiin.
54. Hän, joka antaa surun, antaa myös lohdutuksen.
55. Hauras hellä ihmissydän, uupui mielin väsynein. Antoi hyvä päivä tietä, kantoi kotiin eksyneen.
56. Tuonen viita, rauhan viita, kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma.
57. Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.
58. Ihmiset niin vaiti kulkee, varjot on niin lempeät. Hiljaa uutimia sulkee kädet näkymättömät.
59. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalla, joss´ ei tuskaa, ei yötä.
60. Ja rauhan maa iankaikkinen kangastaa vastaan.
61. Jokainen päivä on yhtä lähellä ikuisuutta.
62. Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme, usein juuri parhaan osan.
63. Kumpusi äärellä kuiskaa nyt kuusi: – Kuuletko, on elo alkava uusi!
64. Jäi kaipuu, ikuinen, sanaton suru.
65. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan.
66. Kahtaalle kulkee joka tie, jostain pois ja jotain liki vie.
67. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.
68. Kotiin kaukaiseen kaipuuni saa, tähtinen taivas tien viitoittaa.
69. Kun kerran viimeisen suljen nämä silmäni unista maan, yhä ylemmäs silloinko kuljen, yhä kauemmas nähdäkö saan?
70. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen? Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
71. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.
72. Löysi levon, rauhan ainaisen, kodista Taivaan, sylistä kaikkeuden.
73. Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan, joka aamulla puhkeaa kukkaan ja ehtoolla leikataan.
74. Nuku hyvin, sydämissämme on asuntosi.
75. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
76. Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.
77. Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus.
78. On maa, johonka kaikki polut katoaa. On Rauhan maa.
79. Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.
80. Näin aukeaa portti viimeinen valoon ja lauluun lintunen.
81. Oi jos nukkua saisin kerran kevätkukkien kätköhön, sulosuojahan Suomen armaan, alle miettivän männikön.
82. Olemme kaikki yhtä kaikki Jumalaa ja välillämme piste vain pieni. Aika jää!
83. Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa.
84. On ajaton avaruus arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
85. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumala.
86. On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
87. Päivä kun nousee niin sammuvi tähti. Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän!
88. Olen hattara pilven ja kukkanen maan, olen lintunen sinisiipi. Mua kutsuu kerran enkelten maa, ah heihin mä varmaan liityn.
89. On lempeä levonmaa, unen kaarisilta sinne johdattaa.
90. Pitkä on päivien retki illan himmeyteen. Yksi on autuas hetki kivusta uupuneen; nukkua siintoon illan.
91. Pois sä lähdit surun mailta rauhan, onnen satamaan.
92. On siellä ikuinen kesän maa, sydän uupunut levätä saa.
93. Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.
94. Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeät nukkua kehdot.
95. Silmät alasluotuna, ripsillä kyyneleet – suru ikimuistoinen etten mistään löydä lohdutuksen sanaa.
96. Sinessä lintu liitää – pilviä tuuli tuo kera kaipausten -kiitosten siivin siirrymme Jumalan luo.
97. Siell´ ikionnen asunnoissa on murhe, tuska, huoli poissa.
98. Soi holvistossa sävel hiljainen, on matka päättynyt, on aika jäähyväisten.
99. Sydän uupunut levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai.
100. Säveltä hiljaisuuden, sanat ei häiritä saa. Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa.
101. Takana elämän tuulet, eessä rauha – iäisyys.
102. Täällä Pohjantähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme.
103. Tää elon lyhyt retki, se loppuun rientävi. Kun joutuu päätöshetki, vie meidät luoksesi.
104. Taivaan linnut, tuulet maan seuraksesi sinne saat. Kipua sä tunne et, hiljaisuutta kuuntelet.
105. Ole hyvässä turvassa, ystävä! Pilvien takana on aina valoa.
106. Jumalan suuri rakkaus pyyhkii pois kaiken surun, tuskan ja kyyneleet.
107. Suurempi sinua, kuolema, on ikuisen elämän salaisuus.
108. Ja kirkkaat tähdet katsovat maan yötä valkeaa, niin autuaasti hymyten, kuin ei ois kuolemaa.
109. Kuinka lähekkäin kulkevatkaan onni ja tuska. Niin kuin varjo seuraa valoa, ne kulkevat yhdessä ja syntyvät toistensa sydämessä.
110. Jo lähestyy ilta varjoin pidentyvin. Jää päivän kiireet, kaikki on hyvin. Saa yö ja lepo ja rauha syvin.
111. Niin taivas vartoo odottavin tähdin… Ma sinne palaan, josta kerran lähdin.
112. Kun iäisyyden kutsu soi, ei ihmisvoima mitään voi. On lähdön hetki salainen, vain Luoja yksin tietää sen.
113. Hiljaa saapui noutaja lauha, hellästi irrotti kahleet maan. Kuljetti sinne missä on rauha, missä ei tuskaa milloinkaan.
114. Vaan ylitse kaikkien kyynelten tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne on tallessa päivien menneiden – tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
115. Väsyneelle lepo ihaninta on, päästä vaivain alta illan varjohon. Heittää harteiltansa taakka elämän, nukkua syliin tuonen lempeän.
116. Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk´on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.
117. Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän.
118. Katkesi elon raja, aukeni rauhan maja, jäi jalon elämän muisto.
119. Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen.
120. Jää kaunis maa, elo täällä jää, tien yllä tähtönen hohtaa. Ei kuolo olla voi matkanpää, sen portti ikuiseen johtaa.
121. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
122. Yks´ vaan on taivas, yks´ Jumala vaan, on jokaisella se sielussaan ja taivas on rauha täytetyn työ…
123. Läpi kuoleman porttien vie minut sinun kirkkautes, ikirauhasi valkaamaan.
124. Näen kuin vuorelta kauas laaksohon, kun pakenee varjot ja aurinko lähellä on.
125. Kun noutaja niittää kypsää viljaa ja korjaa matkaajan uupuneen, kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa, onko aihetta muuhun kuin kiitokseen? Siksi kiitos ja siunaus matkalla myötä sinne, missä ei tuskaa, ei yötä.
126. Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton. Metsä hiljaa huminoi, kiire poissa on.
127. Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä. On vain aamu. On vain perille pääsy.
128. Radat piirteli rohkeampi kuin käteni vaivainen, joku kaikkia korkeampi, maailmoja valtavampi, joka käskee ja tottelen.
129. Mieleni kaipaa ja tahdon rakastaa ajatuksin sua aina. Me vaikka erotaan, taas kohdataan, on elämämme laina.
130. Aamunkoitosta iltaruskoon kulkija elämän taivaltaa. Määränpäähän saapuessaan uneen rauhaisaan vaipua saa.
131. Pois aurinko painui, lankesi ilta, jäi taivahan rannalle säihkyvä silta, mutt´ kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä.
132. Sammui loiste silmien valon, taukosi sykintä sydämen jalon, herposi käsi auttava, antava, rakkaus kaikkien kuormia kantava. Päivän paiste muistollesi.
133. Ero kestävi vain vähän aikaa, taas ylhäällä kohtaamme sun.
134. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
135. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.
136. Hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä.
137. Hän sinne eeltä lähti, luo siellä odottaa, on hellä johtotähti lähemmäs Jumalaa.
138. Kaiken kerran menetämme, myöskin elämämme. Yksi vain on pysyvää: muisto, työ, mi jälkeen jää.
139. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on.
140. Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, helmist´ ei yhdenkään kadota sallis.
141. Kun pitkän elämän elää saa, voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ, on edessä rauhaisa yö.
142. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsineen.
143. Elämäsi oli työtä, sydämesi oli hyvyyttä. Olkoon leposi rauhaisaa.
144. Helppo on maata päiväntyön tehneen, rauha on palkka raatajan parhain.
145. Hymyhuulin kuljit sä aina vaan, olit valmis kaikkesi uhraamaan.
146. Hän lähti, mutt´ on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askeleitten rakkaitten.
147. Kauan lähetessä kuolemaa ahdistus ja pelko katoaa. Kevyt kulkea on rajan yli, suojeleva putouksen syli.
148. Itsesi uhrasit, kaikkesi annoit, hellien meitä vaalit ja kannoit.
149. Ken kauan jaksoi, ken kuormat kantoi, ken kallehimpansa kaiken antoi, ken lempi hetkehen viimeiseen? Oma äiti armas!
150. Päättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa.
151. Lapsuuden taivaaltain mun on sammunut kaunehin tähti. Siunattu muistonsa ain´ hänen on, joka luotamme lähti.
152. Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.
153. Tämä varjojen maa jää kauas taa, vihdoin väsynyt sydän levon saa.
154. Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan. Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan.
155. Siunattu olkohon, äiti (isä), sun tiesi, siunattu matkasi viimeinen.
156. Sun kuvasi, äitini (isäni) kultainen, mä kätken pohjahan sydämen. Elon polkuja orpona kulkeissain sua muistelen siunaten, rakastain.
157. On raskasta luopua rakkaimmastaan, vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.
158. Tähtien tuikkeessa taivaalla taas äitini katseen mä nään. Se kulkijan tiellä on lohtuna, se lämmittää hyytävän sään.
159. Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.
160. Ei ollut lapsonen tänne luotu, maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu, ja siksi muuttikin taivaisiin.
161. Hetken leikit, lapsi pieni, kera veikon, siskojen. Hetken tunsit maiset tuskat, pääsit ikionnehen.
162. Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämissäin sinusta säilyy muisto parhain.
163. Hyvä Paimen johdattaa pientä, pientä karitsaa, kantaa, kunnes laskee sen helmaan Isän taivaisen.
164. Hymysi huulet vienot, painuvat silmät umpeen, korjasi enkeli talteen taivahan valkolumpeen.
165. Jo sammui silmä, miss´ ilo loisti, oi, enää helkähdä äänes ei, mi äidin sydämen riemut toisti ja isän otsalta murheen vei.
166. Jumala, katso pienen karitsasi puoleen, kun uupunein käsin sen sinulle ojennamme!
167. Me muistamme katseesi kirkkahan, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille sa muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän.
168. Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.
169. Nuku, lapsi, nurmen alla, loista, tähti, taivahalla, sydämeeni loista, murheen tuska poista!
170. Nuku tuoksuun kukkien, nuku lauluun lintujen; nuku nuoruusunelmiin, nuku kevättoiveisiin.
171. Tuonen lehto, öinen lehto, siell´ on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan.

Lyhyitä säkeitä

1. Kiitos äiti (isä) suuresta rakkaudestasi.
2. Kiitollisena äidille (isälle)
3. Kaivaten sinua äiti (isä)
4. Rakkaudella äidille (isälle)
5. Äitiä (Isää) muistaen
6. Äidin (isän) muistolle
7. Suurella rakkaudella
8. Muistosi säilyy aina
9. Olet aina sydämessäni
10. Rakastettu – kaivattu
11. Kiitollisena muistaen
12. Syvästi kaivaten
13. Jälleennäkemisen toivossa
14. Lepää Herrasi huomassa
15. Lepää rauhassa
16. Jumalan rauhaa
17. Rauhaisaa lepoa
18. Hyvälle naapurille
19. Kiitollisin mielin muistamme sinua
20. Kiitos kaikesta, minkä sinulta sain
21. Ihminen kuolee, muisto elää
22. Muistamme – kaipaamme sinua
23. Sydän uupunut levon sai

Muistolauseet 2

1. Aamunkoitosta iltaruskoon kulkija elämän taivaltaa. Määränpäähän saapuessaan uneen rauhaisaan vaipua saa.
2. Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki.
3. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin.
4. Auta meitä Herra, meidän Jumalamme, sillä Sinuun me turvaudumme.
5. Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa.
6. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa.
7. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
8. Ei pelkoa taivaassa, vain rauha ja ikuisuus.
9. Elämän ja armon olet sinä minulle suonut.
10. Elämän kirjaan merkitty on kuoleman hetki ja syntymän. Älä pelkää, ihminen, kuolemaa – se yhä jatkuvaan elämään vie.
11. Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaista niin. Joku portti vaan hiljaa aukes ja se iäksi suljettiin.
12. Enää takaisin tahdo en, kaipaa en elämää. Kevyt kulkea on… Miten soi sävel ilmojen huilun, miten soi urut tuulien.
13. Enkelit soittavat kellojaan, sua oottaa luokseen jo Luoja.
14. Ethän kärsi kuin muut, Sulle kukkivat puut, Sulle lintuset laulavat. Saat kuulla enkelten lauleloita.
15. Hauras, hellä ihmissydän, uupui mielin väsynein. Antoi hyvä päivä tietä, kantoi kotiin eksyneen.
16. Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen.
17. Herra on antanut meille elämän, Hänen kädessään on myös lähtömme hetki.
18. Herra otti hänet turvahansa, varjelee häntä kuin silmäteräänsä.
19. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.
20. Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.
21. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät, kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
22. Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen, Luojan suloiseen suojelukseen.
23. Hiljaisuuden äärellä, sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämessäin sinusta, säilyy muisto parhain.
24. Hyvä Paimen rakastaa pientä, pientä karitsaa. Kantaa kunnes laskee sen, helmaan Isän taivaisen.
25. Hyvän ihmisen muisto, miten mieltä se lämmittää, miten aina sen soinnusta sieluun, sävel pieni soimaan jää.
26. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
27. Hän hoivan hellän antaa, tää Paimen turvainen.
28. Hän, joka antaa surun antaa myös lohdutuksen.
29. Hän sinne eeltä lähti, mua siellä odottaa, on hellä johtotähti lähemmäs Jumalaa.
30. Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.
31. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
32. Ihmiset niin vaiti kulkee, varjot on niin lempeät. Hiljaa uutimia sulkee, kädet näkymättömät.
33. Ilta on tullut, Luojani, Armias ole suojani.
34. Ja Henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa, vie pienen ihmisen.
35. Ja kerran tuskaa vailla, hän herää uuteen elämään.
36. Ja rauhan maa, iankaikkinen kangastaa vastaan.
37. Jokainen päivä on yhtä lähellä ikuisuutta.
38. Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme, usein juuri parhaan osan.
39. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
40. Jumala on minun sydämessäni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
41. Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.
42. Jumalan valtakunta on vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä
43. Jäi jälkeesi kaipuu, jäi sanaton suru.
44. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan.
45. Kahtaalle kulkee joka tie, jostain pois ja jotain liki vie.
46. Kaikella on aikansa, mutta ihminen ei tunne Jumalan asettamia aikoja.
47. Kaikella on päämääränsä ja lopulta kaikki on oleva valoa.
48. Kaiken tänne jätän, rikkaan kauniin maan. Nousen taivaan sineen, ruskoon punertavaan.
49. Kaikki elon siteet kerran katkeaa, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
50. Katso, niin kuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra.
51. Katsoi Herra ajan täyttyneen kutsui luokseen väsyneen.
52. Kauneinta on hämärtyessä illoin. Kaikki taivaan rakkaus on silloin kerääntynyt valoon tummuvaan…
53. Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, helmist´ ei yhdenkään kadota sallis.
54. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.
55. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on.
56. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
57. Kevyesti kuin perhonen laskeutuu kukkaan, kevyesti laskeutui Luojan käsi ja pyyhki pois tuskan.
58. Kotihin mielin, luokse Isän majan ja Isän sydämen, pois kuumeisesta hyörinästä ajan lepohon tyynehen.
59. Kotiin kaukaiseen kaipuuni saa, tähtinen taivas tien viitoittaa.
60. Kun kerran viimeisen suljen nämä silmäni unista maan, yhä ylemmäs silloinko kuljen, yhä kauemmas nähdäkö saan.
61. Kun loppuvat voimani kerran, uni ylleni valahtaa, se luona elämän Herran, iankaikkisen hengen saa.
62. Kun pitkän elämän elää saa, voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ, on edessä rauhaisa yö.
63. Kun suot mun jättää ajan, maisen majan, luokses kanna, luokses Jeesus tulla anna.
64. Kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun, nosta ja kanna, ikirauhaan kerran vie.
65. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.
66. Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle.
67. Levolle laske Luojani, armias ole suojani.
68. Löysi levon, rauhan ainaisen- Kodista Taivaan sylistä kaikkeuden.
69. Luoja kauan valmisti viljaa, vuosi vuodelta verkalleen. Nyt enkelit kypsän lyhteen vei elämän Herralleen.
70. Luoja päättää päivistämme, tietää, tuntee elämämme. Antaa rauhan, levon suo, jokaisen hän kutsuu luo.
71. Luona Herran hyvän, vapaina vaivoista, me saamme rauhan syvän.
72. Ma katson kuinka tumma laine liittyy valkeaan. Käyn kerran niitten matkaan, unhon virtaan harmajaan ja tuudittaudun tuollepuolen ajan.
73. Maan matkalta käyn kotiin – ilohon iäiseen.
74. Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan joka aamulla puhkee kukkaan ja ehtoolla leikataan.
75. Me siellä ymmärrämme Herramme hyvyyden ja täysin käsitämme tahtonsa syvyyden. Hän kuivaa kyyneleemme.
76. Meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
77. Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan ranta lähenee – vene hiljaa satamaan saapuu.
78. Minä soudan pois maailmasta uneen ja unheeseen ja tuskasta kuolemasta, minä soudan vapauteen.
79. Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy, sieltä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo.
80. Minun aikani ovat Sinun kädessäsi.
81. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumala.
82. Mit´ elomme on, lyhyt hetki sielumme eloon verraten, kun ajast eroaa sen retki, taivasta tapaa siipi sen.
83. Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani.
84. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
85. Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.
86. Niin hiljaa enkeli kulkue johti, elon virran valkeita rantoja kohti.
87. Niin lähdit enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.
88. Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus.
89. Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja, välillä taivaan ja maan.
90. Niin kuin kukka, niin kuin suvi, ruumihini lakastuvi, voitollasi kuolemasta, pelastat mun kauheasta, kuolon vallan voittaja.
91. Niin turvaisaa on, Herra, Sun rauhaas nukahtaa.
92. Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.
93. Nuku hyvin, sydämissämme on asuntosi.
94. Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, lepää Jumalan kämmenellä.
95. Nyt nukut ikiunta rauhallista, tuskatonta.
96. Näe, oi ihminen, ylitse rajan, aavista autuus vaeltajan.
97. Näin aukeaa portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen.
98. Oi Herra, sä korkeaan kirkautees, meidän uupunut rakkaamme vie.
99. Oi jos nukkua saisin kerran, kevätkukkien kätköhön, sulosuojahan Suomen armaan, alle miettivän männikön.
100. Oi riemun rikkautta ylhäällä taivaassa, oi ihmekirkkautta, iloa ikuista.
101. Olemme kaikki yhtä, kaikki Jumalaa ja välillämme piste vain pieni. Aika jää!
102. Olen hattara pilven ja kukkanen maan, olen lintunen sinisiipi. Mua kutsuu kerran enkelten maa, ah heihin mä varmaan liityn.
103. Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa.
104. On aika silmät sulkea ja lepoon painaa pää. Herran käsi siunaava, sun otsallesi jää.
105. On ajaton avaruus arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
106. On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
107. On Jumalan kädessä ihmisen tie, Hän matkamme määrää ja perille vie.
108. On kaikki Jumalaa: Kun haihdut tuuliin, taas mereen tuovat sinut tuulispäät.
109. On kädessä kulku kohtalon. Tahtosi, Isä, tapahtukoon.
110. On lähdön hetki saapuva, se kaikki kohtaa kerran. Vaan milloin, millä tavalla, se tiedossa on Herran.
111. On lempeä levonmaa, unen kaarisilta sinne johdattaa.
112. On luonain hän kun jätän tämän maan ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.
113. On päivä päättynyt, on tullut ilta. Uus´ kotiranta uneen kangastaa.
114. On poissa kerran katoavainen maja ja poissa ajan tummuus, ajan raja ja tomun tahrat, painot raskaat maan.
115. On pursi irronnut maan laiturista, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
116. On rauha taivaassa ikuinen, olo Luojan luona turvallinen.
117. On siellä ikuinen kesän maa, sydän uupunut levätä saa.
118. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi, kuin aavistaakaan voimme.
119. Onnellinen hän joka päänsä taitaa painaa iankaikkisen Isän syliin.
120. Pitkä on päivien retki, illan himmeyteen. Yksi on autuas hetki kivusta uupuneen; nukkua siintoon illan.
121. Pois juoksee aika joutuisaan, me väistymme kuin varjo vaan. Mutt´ alla kaikkein vaiheitten on armos iankaikkinen.
122. Pois on tomu, öiset harsot. Nyt vast´ taivas aukeaa, valoon sielu vaeltaa.
123. Pois päivä meiltä kulki, yö tummaan helmaan sulki. Vaan valo kirkas, toinen, tuo armon aurinkoinen, valaisee yönkin loistollaan.
124. Poissa on tuska, ohi on arki ja työ, Purjehdus on päättynyt. Vain lempeät mainingit rantaan lyö – Isän kotiin matkaaja palaa.
125. Meri huokaa rantakiviin. Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon. On muuton aika.
126. Päämme nyt painuu ja sydän on hiljaa, me nöyrrymme eessä Luojan.
127. Päättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa.
128. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.
129. Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.
130. Salattu on meiltä maisen matkan pää. Vastausta vaille kysymykset jää.
131. Samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
132. Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kostua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeät nukkua kehdot.
133. Silmät alasluotuna, ripsillä kyyneleet – suru ikimuistoinen etten mistään löydä lohdutuksen sanaa.
134. Sinessä lintu liitää – pilviä tuuli tuo kera kaipausten – kiitosten siivin siirrymme Jumalan luo.
135. Sinua, Herra, kiitän elämästä, päivistä menneistä ja myöskin tästä. On kädessä kulku kohtalon. Tahtosi, Isä, tapahtukoon.
136. Sinun käteesi minä uskon henkeni, Sinä, Herra, lunastat minut, Sinä uskollinen Jumala.
137. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.
138. Soi hiljaa surun kannel. Niin pieni eessä Luojan, on täällä ihminen.
139. Soi holvistossa sävel hiljainen, on matka päättynyt, on aika jäähyväisten.
140. Soi temppelin kellot hiljaa. Elon Herra niittänyt viljaa, surun tuonut on tullessaan.
141. Sun suojassasi, Jumala, mä olen aina turvassa. Yöllä sekä päivällä sä olet aina lähellä.
142. Suojaavat siipes, Jeesus, mun päälleni levitä.
143. Suru on se miten me muistamme ilon. Tummien puitten välistä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet.
144. Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.
145. Sydän uupunut levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai.
146. Säveltä hiljaisuuden sanat ei häiritä saa. Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa.
147. Taa tähtein täältä on matkan määränpää. Sylissä ikuisuuden, kaikk´ mainen häviää.
148. Takana elämän tuulet, eessä rauha – iäsyys.
149. Tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan luo, joka sen on antanutkin.
150. Täällä pohjan tähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme.
151. Tämä varjojen maa, jää kauas taa, vihdoin väsynyt sydän levon saa.
152. Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan. Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan.
153. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan, astui aurinkolaivaan suuren valkeaan.
154. Vaan ylitse kaikkien kyynelten tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne tallessa päivien menneiden – tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
155. Vain heille on annettu levonmaa, kuin kehto se heitä keinuttaa, ikisuvista talviin, keväisiin, ne haihtuvat vuosien kierroksiin.
156. Vierellänsä kulkemaan sai hän oppaan parhaan, Herra kantaa hellin käsin hänet taivaan tarhaan.
157. Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään.
158. Voin aavistella rannan tuolla puolen, miss´ soluu venhe onnen valkamaan.
159. Yks´ vaan on taivas, yks´ Jumala vaan, on jokaisella se sielussaan ja taivas on rauha täytetyn työ.
160. Ylitse elämän, ohi kuoleman rajan, Jumala vienyt on vaeltajan.
161. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet; ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.