Muistolauseet 1 | Muistolauseet 2 | Muistolauseet 3

Muistolauseita 3

1. Nyt iäksi kylmeni ( ) syli, yö synkkä on laskenut elämän yli.
2. Lepää rauhassa ( ) hellä, suru raskas on sydämellä.
3. Ei pienet sydämet ymmärtää voi, miks´ täytyi rakkaan ( ) nukkua pois.
4. Niin lyhyt oli onnemme latu, niin kaunis kuin
   kaunehin satu. Vain muistot ja rakkaus jäljellä on ja kaipaus sammumaton.
5. Vaan ylitse kaikkien kyynelten tuhat muistoa meitä nyt lohduttaa.
6. On kotimme nyt tyhjä ja hiljainen, et kulje sä kanssamme siellä.
   Sait kodin toisen ja rauhaisan, ei tuskia ole siellä.
7. Ei auta apu ihmisten, ei rakkaus, rukous läheisten, oli väsynyt kultainen sydämes.
8. Niin äkkiä hiljeni sydän kallis, ei lähtöäs todeksi uskoa vois.
9. On rakkain riistetty rinnalta pois mikä tuska enää sen suurempi ois?
10. Toiveemme jos suinkin taisit, aina tahdoit toteuttaa. Eivät sanat mitkään pysty ikäväämme kertomaan.
11. Ei kuulu enää ( ) askeleet, sai kädet ahkerat jo työnsä päätökseen. Jäi muistot, kaipaus ja kyyneleet.
12. Ei kuulu sun äänesi rakkahin, on surumme suuri, sanaton.
13. Olit ( ) kaikkein parhain, sen lapsesi kertoa voi. Olit aviopuoliso armain,
    Jumala kiitos soi.
14. Suru on saapunut kotimme ylle ( ) on pois keskeltämme, vaan ei koskaan sydämistämme.
15. Sinä ohjasit, sinä opastit, kaiken parhaaksi meille tahdoit.
16. Hän lähti, mutta on yhä lähellämme, tuhansin sitein meihin liittyen.
17. Luoja minulta liian varhain pois otti parhaan. Nyt elän vain parissa muistojen, hetkistä kauniista kiittäen.
18. Toisin oli toivomme, näin oli tahto Herran.
19. Herra, auta meitä tahtoosi tyytymään, silloinkin kun se kipeimmin koskee.
    
    
20. Sä tyydy tahtoon korkeimman, jätit rakkaasi haltuun Jumalan.
21. Me siunaamme matkasi viimeisen, tuomme kummulles kukkaset kaivaten.
22. Siunattu olkoon sun ties, siunattu matkasi viimeinen.
23. Vain nöyrä kiitos, enempää mä tuskin voinen ymmärtää.
24. Ei läheisen silmä nää, ei arvaa, että niin lähellä on määränpää.
25. Poissa on hiljainen hymy, syvä katse ja lempeä ääni.
26. Nyt olet poissa keskeltämme, mutta et koskaan sydämistämme.
27. Mentyäsi päivä pilveen käy, valon sädettä ei tummaan ehtooseen näy.
28. Nyt voimasi murtui, olet meiltä poissa, sun iltas saapui ajan aamunkoitossa.
29. Paikkasi tyhjääkin tyhjempi on, suruni raskas ja loppumaton.
30. Tuttuja kelloja soitetaan, sunnuntailepoon saatetaan uupunut uurastaja.
31. On rakkaamme tuskat jo loppuneet, kädet ahkerat lepäävät hiljaa.
32. Muu kaikki häipyy, himmenee, kuva ( ) ei himmetä saata.
33. On kuin ois´ Tuonela tutumpi, taivas paljon armahampi kun sinä ( ) olet jo siellä.
34. Meitä sä aattelit myöhään ja varhain, Jumalan rauha on palkkasi parhain. Kiitos rakkaudestasi.
35. Sua koskaan pois emme antaneet ois:
    olit kaikkemme, rakkahin. Siks´ surumme on niin pohjaton.
36. Surun kyyneleet, lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.Lohduttaen meitä murheemme hetkellä.
37. Sinä saavutit rauhan sataman, minä yksin saan siitä jatkaa.
38. Sydän hiljaa itkien kaipaa.
39. Sinun kuvasi ( ) kultainen, me kätkemme pohjahan sydämen.
    
    
40. Elämäsi oli työtä, sydämesi hyvyyttä. Siunattu olkoon muistosi.
41. Ikilevon nyt kätesi rakkahat sai, tuli ikuinen sunnuntai.
42. Elämäsi uhrasit, aikasi annoit, kotimme hyväksi kaikkesi kannoit. Palkitkoon Jumala rakkauden työsi.
43. Herposi käsi, auttava, antava, rakkaus kaikkien kuormien kantava. Siunattu olkoon unesi.
44. Polkua mennyttä muistellen, sidon muistojen kukista seppeleen. Siihen kukat ilon ja murheenkin, polun varrelta, jota kuljettiin.
45. Kaiken teit sä onneksemme, siitä sulle kiitoksemme.
46. Ei enää tuskia ( ) kulta, ne pois on ottanut Herra sulta.
47. Pihakeinua tuuli keinuttaa ei saavu tuttua istujaa, joka kuunteli säveltä tuulen, pihakoivussa sirkuttajaa.
48. Ei kaipuuta, muistoja kukkaset peitä. On surumme suuri, on kyyneleitä.
49. Hän sinne edeltä lähti ja siellä odottaa, on kirkas johtotähti lähemmäs Jumalaa.
50. Oli päiviä kirkkaita, onnellisia, oli päiviä tuskan täyttämiä, ne kaikki siunaa Herra.
51. On raskasta luopua rakkaimmastaan, vaikka tietää, hetkeksi ainoastaan.
52. Sydän lämmin ei syki enää, vaan muistosi kaunis iäti elää.
53. Heittäkää arkulle hiljaa multaa, siellä on ( ), siellä on kultaa.
54. Askel pieni arasti arkulle käy, missä on ( ), ei ( ) näy.
55. On siellä hyvä olla unten nurmikolla. Hauskat leikit lyödä punamarja syödä.
56. Kun kuuntelee tuulen huminaa, on kuin saapuisit kertomaan, mulla koti on uusi ja kaikki hyvin, miks´ kuljette silmin kyyneltyvin?
57. Me katsomme jälkiä kätten töiden, kiittäen, kaivaten, ikävöiden.
58. Tuokiot hiljaiset jälkeesi jäivät, säilyy sun muistosi ja yhteiset päivät.
59. Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa hän, niin rakas, läheinen.
60. Saatoimme ( ) ( ):n viereen hienoille hietasille tuskattomille leposijoille, huomahan Isän, Jumalan.
    
    
61. Niin äkkiä hiljeni sydän kallis. Lähtöäs vaikea uskoa ois: jätit meille niin rakkaan ja kalliin muiston, emme vielä sua ois´ antaneet pois.
62. Kuin tähdet radoillansa me kauniisti vanhetaan, puutarhan kukkien lailla me painumme puoleen maan. Ja hellästi taivaan kotiin vie Isä uneen uupuneen.
63. Pois korjuuhetkeen kulki myös matka rakkaimman; kuin päivän kirkkautta jäin häntä kaipaamaan.
64. On ( ) neuvot vaienneet, kädet ahkerat lepäävät hiljaa. Eron ikävissä lohtuna kuitenkin, ( ) taivaassa luona on Herran.
65. Sä kuljit aina auttaen, ain´ armahasti hymyillen, sun oman taakkas unhottain, sä muistaa pyysit muita vain.
66. Ei päivien luku ole elon mitta vaan mitä päiviin saa mahtumaan, ei talteen pantu ole rikkautta vaan mitä onnistuukaan jakamaan.
67. Hiljainen vaeltaja maan, elon ehtoon tullen levon saa. Nuku unta rauhaisaa.
68. Muutenhan lapsonen langeta vois; jos käsi ei enkelin kädessä ois.
69. Nyt olet päässyt lepohon, niin syvä, hyvä unes on kuin kukan kankahalla on valkolumen alla.
70. Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
71. Sun elosi aurinko laskenut on, jäi meille kaipaus lohduton.
72. Herran kädessä kaikki, valon ja murheen yöt, lähemmäs saapuvi taivas, kun elämä iskuja lyö.
73. Pitkä on päivien retki illan himmeyteen, yksi on autuas hetki,
    kivusta uupuneen nukkua siintoon illan.
74. Näin katoaa elämä odottamatta, näin saapuu murhe ilmoittamatta.
75. Niin äkkiä lähtösi kävi, niin paljon sanomatta jäi.
76. Vaikka puhtainta kultaa sydän on, se kuitenkin uupuu ja nukkuu pois.
77. Niin äkkiä voi tuonen kutsu tulla, ajalla, jota ei voi aavistaa.
78. Herra, Sinun luonasi on väsyneen hyvä olla.
79. Herra, Sinun armosi on parempi kuin elämä.
    
    
80. Jumala on rakkaus.
81. Herra, Sinun kädessäsi on päiviemme määrä.
82. On Luojamme kädessä elomme tie, Hän matkamme määrää ja kotihin vie.
83. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.
84. Ajan parhaan Hyvä Paimen ties, pääsi lepoon väsynyt matkamies.
85. Miks´nyt, miks´ei myöhempään, sen Herra tietää yksinään.
86. Herran tie on parhain tie, Herran polku kotiin vie.
87. Herra, Sinun armossasi on minulle kyllin.
88. Päivämme on luettu kirjassa Elämän Herran.
89. Hiljaa Herran hetki koitti, taukos tuska, armo voitti.
90. Herra, opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuolla.
91. Ei elon pituutta aavistaa voi, se on kädessä Elämän Herran.
92. Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä, ei tuskia tunneta Taivaan tiellä.
93. Ei päivä laske siellä milloinkaan, soi suvivirret siellä ainiaan.
94. Nukkuos rauhassa, niin tyyntä on Tuonen mailla.
95. Hiljaa saapui noutaja sulle, irroitti hellästi kahleet maan.
96. On lepo jossain särkymätön, on syvä rauha.
97. On siellä jossain ikivalon kaunis maa, vain kaipuun silta sinne johdattaa.
98. On koti, jonne myrskyt maan ei saavu konsanaan.
99. Siell´on koti onnellisten, siellä autuaitten maa.
    
    
100. Hyvä on nukkua ikuiseen uneen, sen joka päivänsä täydeksi saa.
101. Ei kauniimmin ihminen lähteä voi, kuin unessa hiljaa nukkua pois.
102. Tuskat häipyi usvan taa, nuku unta rauhaisaa.
103. Sinun tykönäsi on elämän lähde.
104. Ihana on väsyneen levätä.
105. Kun tuskien jälkeen levon saa, se lepo on tyyntä ja rauhaisaa.
106. Ajan parhaan Luoja katsoi kutsua pois, matkasta väsyneen.
107. On päivä päättynyt, on tullut ilta ja pursi irronnut on elon laiturilta.
108. Hiljaa sammui elävä liekki, rauhan sait sä iäisen.
109. Jokainen hetki voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.
110. Ihana rauhan ranta, suloisen levon antaa.
111. Vaipui kädet ahkerat lepoon ikuiseen, saapui Herra noutamaan luokseen väsyneen.
112. On vain hiljaisuutta ja sanaton suru.
113. Jäi jälkeen kaipaus, jäi sanaton suru.
114. Hiljaa voimat väheni, kotiin kutsu läheni. Pääsit ikuiseen lepoon.
115. Elo ehti jo illaksi hiipua, siks´siunattu on ikiuni rauhaisa.
116. Emme nähneet, kun silmäsi suljit, emme jäähyväisiä jättää voineet.
     Muistamme sinua ikuisesti.
117. Ikilevon nyt kätesi ahkerat sai, valoisana säilyy meillä muistosi ain.
118. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
119. Sammui loiste silmäin valon, taukos sykintä sydämen jalon.
     
     
120. Nukkuos rauhassa kaunista unta, muistosi koskaan unhoita ei.
121. Muistosi kallis, hyvä ja hellä, säilyy meidän sydämellä.
122. Siell´kaunis kannel soi, he veisaa virttä uutta, ei koskaan lopu se,
     ei koskaan vanhene.
123. Vaikka tiesimme surun saapuvan, silti toivoimme elämän voittavan.
124. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä, matkalla, jossa ei tuskaa, ei yötä.
125. Suuri suru on sanaton.
126. Niin vaikeaa on ymmärtää, ett´poissa olet ainiaan.
127. Myrsky tyyntyi, tuuli laantui, pursi saapui satamaan.
128. Luojan luokse kulkee tie, vaikka matka on vaivalloinen kotihin se viimein vie.
129. Yö hiljainen aamuun raukes, tuli tyyntä ja hiljaista niin, yksi portti vain hiljaa aukes´
     ja se iäksi suljettiin.
130. Ei päivää tiedä, ei hetkeä kukaan, miten pian on lähdettävä noutajan mukaan.
131. On pursi irronnut maan laiturista, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
132. Iäinen autuus, rauha on siellä, ei Jeesus omiltansa mitään kiellä.
133. Herätä saat aamuun uuteen, taivaan iki-ihanuuteen.
134. Ken tulkita vois´kaiken tarkoituksen? Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
135. Saavu Jeesus, suuri armon tuoja. Luonasi on mulla rauha, suoja.
136. Nukkuos untasi rauhaisaa, sitä siunatkoon Isä Taivaan ja maan.
137. Ihmisen ikuinen toivo on Jumalassa.
138. Kun ilta saapui, niin matka päättyi ja uneen uuvutti väsyneen.
139. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sielussa nukkuneen.
     
     
140. Miten vähän tiedämme elämästä, maisen matkamme määränpäästä?
     Se loppuu kesken ja surussamme, vain muisto enää on lohtunamme.
141. Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä.
142. Pysähtyi sydämes pursi, rauhan vienoille vesille, armon auringon sylihin.
143. Onnellinen hän, joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin.
144. Tuonen viita, rauhan viita, kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma.
145. Jossain kirkkauden maassa kuljen. Taakka harteita ei paina, se on poissa.
     Kukkaportin avaan, suljen
146. Yön tuolta puolen nousee koi, jo pääsiäisen auringon. Alhaalla voitto saatu on. Ylhäällä kiitosvirsi soi.
147. Tiimalasin kartiossa valui hiljaa hieno hiekka, touhu, kipukin on poissa liian varhain täyttyi lasinkanta.
148. Lapsuuden leikit mieliimme jäivät, muistot nyt kuultavat kaikki ne päivät. Sun elämäs varhain iltahan ehti, on kääntynyt kirjasi viimeinen lehti.
149. Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.
150. Kun nukkumaan käyn illalla ja suljen silmäni, sydämein täytät rauhalla, lähetä enkeli.
151. On tiedossa yksin Korkeimman miten pitkä on taival vaeltajan. Askel hiljenee - seisahtuu hiekka elämän, hiipuu - sammuu. On valmis uupunut matkaaja.
152. Tuli taivaasta enkeli vuoteesi luo ja kuiskasi aivan hiljaa, lähde kanssani taivahan Isän luo, sinä olet jo kypsää viljaa.
153. Olen siirtynyt vain rauhaan lempeään, silti teidän olen, lähellenne jään. Tallentakaa menneen parhaat muistot, muiden olla antakaa, kuin ennen voimissani minut muistakaa.
154. Emme sure sitä, että olemme menettäneet sinut, vaan olemme kiitollisia siitä, että meillä oli sinut, ja on vieläkin. Sillä se, joka on mennyt kotiin Jumalan luo, on vain ehtinyt perille ennen meitä.
155. Niin hiljaista on muistojen porraspuulla, niin hiljaista nurkissa lapsuuden, niin hiljaista tuvassa menneitten.
156. Jääköön pääskysen laulu sen talon ylle, jonne et palaa enää milloinkaan, jonne et koskaan palaa.
157. Omakohtainen suru ei ole raskainta – raskainta on nähdä rakastamansa ihmisen kärsivän, pystymättä häntä auttamaan.
158. Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, saan kulkea rajalle ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lehto, olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.
159. Käsi kädessä yhdessä odotimme, jokaista auringon nousua innoissamme. Nyt kättäni tyhjää puristan ja jokaista auringon laskua odotan. Olen tulossa rakkaani, olen tulossa jälleen syliisi…
     
     
160. Rakas (isä), rakkaudella, onnella ja ilolla täytit pienet sydämemme. Sitä kannamme mukanamme koko loppu elämämme.
161. Oli kanssasi helppo taivaltaa, kättäs viimeiseen asti puristaa. Kiitos rakkaudestasi.
162. Näin vain ajatelkaa – olen nukahtanut talveen. Tallettakaa menneen parhaat muistot, unohtua muiden antakaa. Kuin ennen voimissain, te minut muistakaa.
163. Elon polkua yhdessä kuljettiin, pitkä taival yhteistä matkaa. Sinä ensiksi saavutit matkanpään, minun yksin täytyy jatkaa.
164. Oli kanssasi hyvä taivaltaa, sua halata ja kättäsi puristaa. Vaan koitti hetki jäähyväisten, sä kanssamme enää ole et. Jäi jäljelle suru ja kyyneleet. Nuku rauhassa rakkaimpamme vielä yhdessä olla saamme.
165. Sua kiitän, muistan (äitini) oma, olit mulle niin hellä, niin hyvä. Sinut mieleeni pieneen painan ja kukkia kummulles laitan.
166. Rakkautesi meille annoit esirukouksin, pyynnöin luo Taivaan Isän kannoit. Se olkoon kallein helmi elomme tiellä, kodissa taivaan jo varrot siellä.
167. Saatoin arvata, että kaipaisin Sinua, että moni asia olisi toisin ja vaikeaa ja monimutkaista. En sitä, että kaikki olisi niin yksinkertaista. Että autius ei olisi jossakin, vaan kaikessa, kaikkialla. Että suru asettuisi taloksi. Että kaipaus tuntuisi joka hetki.
168. Kuin unessa hienoimmassa, rakkaat kädet levon armauteen, ovat uupuneen peittäneen. Valo lempeä tulvii valkean uutimen takaa, on kuume poissa ja pois´ovat kyyneleet.
169. Pienen pieni lapsi itki kyyryssään. Niityn kaikki kukat itki vierellään.
170. Vierelläs istuin viimeiseen asti hellästi kättäsi puristaen. Koetin lähtöäsi keventää, sinulle halusin hellimmän muuton antaa. Ei syki enää sydän rakkaimman, on poissa hän, niin rakas läheinen. Oli kanssasi ihana vaeltaa.
171. Äiti on maailman kaunein sana, äiti on parhain lohduttaja, silloin kun maailma syrjii lasta, äiti ei lakkaa rakastamasta. Äiti on taivaan kirkkain tähti, silloinkin kun iäksi lähti, elää hän muistoissamme ain.
172. Iltana talven kuuraisen hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on, suruni suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat.
173. Kuinka lyhyt elämä olla voi, mutta muisto ikuisuuden kestää.
174. Rannalle himmeän lahden, aurinko laskenut on. Kutsu soi iltahuudon, taakka laskettu on.
175. Kaikk´on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk´on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeavat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.
176. Taivaankotiin enkeli sylissään kantaa, ei kukaan nyt huolissaan olla saa, siellä on Jumalan kaunis maa.
177. Kun laskee aurinko elämän ehtoon, Luoja lapsensa laittaa kultaiseen kehtoon ja tuudittaa uneen hiljaa.
178. Nyt Taivaan tähtitarhassa on jälleen uusi tähti, ja hoivassa parhaassa ken täältä sinne lähti.
179. Kun suru kohtaa, kiire häviää, jäljelle vain kaunis muisto jää.
     
     
180. Ihmisessä vain kuolevainen katoaa, hyvyys, rakkaus ikuisesti jää.
181. Ikuisuus, ota hellien helmaasi väsynyt ystävämme. Suo hänelle suojaisin sija ja pehmoisin peite.
182. He, joita rakastamme, eivät koskaan kuole. Niin kauan kuin me elämme ja muistamme he ovat meidän kanssamme.
183. Anna rauha, joka yhdistää poisnukkuneet ja meidät, jotka vielä vaellamme täällä.
     Anna rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen, Sinun rauhasi, anna se heille ja meille.
184. Kaikki elon siteet kerran katkeaa, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
185. On hiljainen taivaan ranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
186. Elonpäivä jo iltaan ehti pois painui se verkalleen. Elon kirjan viimeinen lehti näin kääntyi hiljalleen.
187. Ihana rauhan ranta, suloisen levon antaa, vaivoista vapahtaa, surut, murheet lopettaa.
188. Murheeseen lohtua tuo, muistosi kaunis ja valoisa.
189. Hyvän ihmisen elämä jättää kallisarvoisen muiston ja hänen poismenonsa suuren surun.
190. Taivaan enkelten kyliin, sinut luotamme lähetettiin, pyhän Jumalan lämpimiin syliin, käsiin suuriin ja rakastaviin.
191. Vain heille poisnukkuneille on annettu levon maa, kuin kehto se heitä keinuttaa ikisuvista talviin, keväisiin…
192. Niin nopeaa, niin tavoittamatonta on elämä, kuin veden pyörteet, tuulen liike hiljaisissa puissa. Niin nopeaa, niin selittämätöntä kuolema.
193. Suo surun hiljaa muuttua kauniiksi muistoksi.
194. Hyvä on nukkua lepoon, rauhaan. Siirtyä rantaan tyyneen, lauhaan, kun ilta pilvet jo ruskottaa.
195. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
196. Näin Taivaan Isä päätti sen, sydämen lyönnin viimeisen. Hän kotiin kutsui väsyneen, onneen ja rauhaan iäiseen.
197. Ikuisuus on hyvin lähellä, vain sydämen matkan päässä.