Muistolauseet 1 | Muistolauseet 2 | Muistolauseet 3

Muistolauseita 2

Lyhyitä säkeitä

1. Kiitos äiti (isä) suuresta rakkaudestasi
2. Kiitollisena äidille (isälle)
3. Kaivaten sinua äiti (isä)
4. Rakkaudella äidille (isälle)
5. Äitiä (Isää) muistaen
6. Äidin (isän) muistolle
7. Suurella rakkaudella
8. Muistosi säilyy aina
9. Olet aina sydämessäni
10. Rakastettu - kaivattu
11. Kiitollisena muistaen
12. Syvästi kaivaten
13. Jälleennäkemisen toivossa
14. Lepää Herrasi huomassa
15. Lepää rauhassa
16. Jumalan rauhaa
17. Rauhaisaa lepoa
18. Hyvälle naapurille
19. Kiitollisin mielin muistamme sinua
20. Kiitos kaikesta, minkä sinulta sain
21. Ihminen kuolee, muisto elää
22. Muistamme - kaipaamme sinua
23. Sydän uupunut levon sai
    
    

    Muistolauseita
    
1. Aamunkoitosta iltaruskoon kulkija elämän taivaltaa. Määränpäähän saapuessaan uneen rauhaisaan vaipua saa.
2. Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki.
3. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin.
4. Auta meitä Herra, meidän Jumalamme, sillä Sinuun me turvaudumme.
5. Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa.
6. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa.
7. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
8. Ei pelkoa taivaassa, vain rauha ja ikuisuus.
9. Elämän ja armon olet sinä minulle suonut.
10. Elämän kirjaan merkitty on kuoleman hetki ja syntymän. Älä pelkää, ihminen, kuolemaa - se yhä jatkuvaan elämään vie.
11. Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaista niin. Joku portti vaan hiljaa aukes ja se iäksi suljettiin.
12. Enää takaisin tahdo en, kaipaa en elämää. Kevyt kulkea on… Miten soi sävel ilmojen huilun, miten soi urut tuulien.
13. Enkelit soittavat kellojaan, sua oottaa luokseen jo Luoja.
14. Ethän kärsi kuin muut, Sulle kukkivat puut, Sulle lintuset laulavat. Saat kuulla enkelten lauleloita.
15. Hauras, hellä ihmissydän, uupui mielin väsynein. Antoi hyvä päivä tietä, kantoi kotiin eksyneen.
16. Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen.
17. Herra on antanut meille elämän, Hänen kädessään on myös lähtömme hetki.
18. Herra otti hänet turvahansa, varjelee häntä kuin silmäteräänsä.
19. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.
    

20. Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.
21. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät, kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
22. Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen, Luojan suloiseen suojelukseen.
23. Hiljaisuuden äärellä, sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämessäin sinusta, säilyy muisto parhain.
24. Hyvä Paimen rakastaa pientä, pientä karitsaa. Kantaa kunnes laskee sen, helmaan Isän taivaisen.
25. Hyvän ihmisen muisto, miten mieltä se lämmittää, miten aina sen soinnusta sieluun, sävel pieni soimaan jää.
26. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
27. Hän hoivan hellän antaa, tää Paimen turvainen.
28. Hän, joka antaa surun antaa myös lohdutuksen.
29. Hän sinne eeltä lähti, mua siellä odottaa, on hellä johtotähti lähemmäs Jumalaa.
30. Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.
31. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
32. Ihmiset niin vaiti kulkee, varjot on niin lempeät. Hiljaa uutimia sulkee, kädet näkymättömät.
33. Ilta on tullut, Luojani, Armias ole suojani.
34. Ja Henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa, vie pienen ihmisen.
35. Ja kerran tuskaa vailla, hän herää uuteen elämään.
36. Ja rauhan maa, iankaikkinen kangastaa vastaan.
37. Jokainen päivä on yhtä lähellä ikuisuutta.
38. Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme, usein juuri parhaan osan.
39. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
    

40. Jumala on minun sydämessäni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
41. Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.
42. Jumalan valtakunta on vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä
43. Jäi jälkeesi kaipuu, jäi sanaton suru.
44. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan.
45. Kahtaalle kulkee joka tie, jostain pois ja jotain liki vie.
46. Kaikella on aikansa, mutta ihminen ei tunne Jumalan asettamia aikoja.
47. Kaikella on päämääränsä ja lopulta kaikki on oleva valoa.
48. Kaiken tänne jätän, rikkaan kauniin maan. Nousen taivaan sineen, ruskoon punertavaan.
49. Kaikki elon siteet kerran katkeaa, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
50. Katso, niin kuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra.
51. Katsoi Herra ajan täyttyneen kutsui luokseen väsyneen.
52. Kauneinta on hämärtyessä illoin. Kaikki taivaan rakkaus on silloin kerääntynyt valoon tummuvaan…
53. Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, helmist´ ei yhdenkään kadota sallis.
54. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.
55. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on.
56. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
57. Kevyesti kuin perhonen laskeutuu kukkaan, kevyesti laskeutui Luojan käsi ja pyyhki pois tuskan.
58. Kotihin mielin, luokse Isän majan ja Isän sydämen, pois kuumeisesta hyörinästä ajan lepohon tyynehen.
59. Kotiin kaukaiseen kaipuuni saa, tähtinen taivas tien viitoittaa.
    

60. Kun kerran viimeisen suljen nämä silmäni unista maan, yhä ylemmäs silloinko kuljen, yhä kauemmas nähdäkö saan.
61. Kun loppuvat voimani kerran, uni ylleni valahtaa, se luona elämän Herran, iankaikkisen hengen saa.
62. Kun pitkän elämän elää saa, voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ, on edessä rauhaisa yö.
63. Kun suot mun jättää ajan, maisen majan, luokses kanna, luokses Jeesus tulla anna.
64. Kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun, nosta ja kanna, ikirauhaan kerran vie.
65. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.
66. Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle.
67. Levolle laske Luojani, armias ole suojani.
68. Löysi levon, rauhan ainaisen- Kodista Taivaan sylistä kaikkeuden.
69. Luoja kauan valmisti viljaa, vuosi vuodelta verkalleen.
    Nyt enkelit kypsän lyhteen vei elämän Herralleen.
70. Luoja päättää päivistämme, tietää, tuntee elämämme. Antaa rauhan, levon suo, jokaisen hän kutsuu luo.
71. Luona Herran hyvän, vapaina vaivoista, me saamme rauhan syvän.
72. Ma katson kuinka tumma laine liittyy valkeaan. Käyn kerran niitten matkaan, unhon virtaan harmajaan ja tuudittaudun tuollepuolen ajan.
73. Maan matkalta käyn kotiin - ilohon iäiseen.
74. Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan joka aamulla puhkee kukkaan ja ehtoolla leikataan.
75. Me siellä ymmärrämme Herramme hyvyyden ja täysin käsitämme tahtonsa syvyyden. Hän kuivaa kyyneleemme.
76. Meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
77. Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan ranta lähenee - vene hiljaa satamaan saapuu.
78. Minä soudan pois maailmasta uneen ja unheeseen ja tuskasta kuolemasta, minä soudan vapauteen.
79. Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy, sieltä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo.
    

80. Minun aikani ovat Sinun kädessäsi.
81. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumala.
82. Mit´ elomme on, lyhyt hetki sielumme eloon verraten, kun ajast eroaa sen retki, taivasta tapaa siipi sen.
83. Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani.
84. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
85. Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.
86. Niin hiljaa enkeli kulkue johti, elon virran valkeita rantoja kohti.
87. Niin lähdit enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.
88. Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus.
89. Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja, välillä taivaan ja maan.
90. Niin kuin kukka, niin kuin suvi, ruumihini lakastuvi, voitollasi kuolemasta, pelastat mun kauheasta, kuolon vallan voittaja.
91. Niin turvaisaa on, Herra, Sun rauhaas nukahtaa.
92. Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.
93. Nuku hyvin, sydämissämme on asuntosi.
94. Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, lepää Jumalan kämmenellä.
95. Nyt nukut ikiunta rauhallista, tuskatonta.
96. Näe, oi ihminen, ylitse rajan, aavista autuus vaeltajan.
97. Näin aukeaa portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen.
98. Oi Herra, sä korkeaan kirkautees, meidän uupunut rakkaamme vie.
99. Oi jos nukkua saisin kerran, kevätkukkien kätköhön, sulosuojahan Suomen armaan, alle miettivän männikön.
    

100. Oi riemun rikkautta ylhäällä taivaassa, oi ihmekirkkautta, iloa ikuista.
101. Olemme kaikki yhtä, kaikki Jumalaa ja välillämme piste vain pieni. Aika jää!
102. Olen hattara pilven ja kukkanen maan, olen lintunen sinisiipi. Mua kutsuu kerran enkelten maa, ah heihin mä varmaan liityn.
103. Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa.
104. On aika silmät sulkea ja lepoon painaa pää. Herran käsi siunaava, sun otsallesi jää.
105. On ajaton avaruus arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
106. On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
107. On Jumalan kädessä ihmisen tie, Hän matkamme määrää ja perille vie.
108. On kaikki Jumalaa: Kun haihdut tuuliin, taas mereen tuovat sinut tuulispäät.
109. On kädessä kulku kohtalon. Tahtosi, Isä, tapahtukoon.
110. On lähdön hetki saapuva, se kaikki kohtaa kerran. Vaan milloin, millä tavalla, se tiedossa on Herran.
111. On lempeä levonmaa, unen kaarisilta sinne johdattaa.
112. On luonain hän kun jätän tämän maan ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.
113. On päivä päättynyt, on tullut ilta. Uus´ kotiranta uneen kangastaa.
114. On poissa kerran katoavainen maja ja poissa ajan tummuus, ajan raja ja tomun tahrat, painot raskaat maan.
115. On pursi irronnut maan laiturista, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
116. On rauha taivaassa ikuinen, olo Luojan luona turvallinen.
117. On siellä ikuinen kesän maa, sydän uupunut levätä saa.
118. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi, kuin aavistaakaan voimme.
119. Onnellinen hän joka päänsä taitaa painaa iankaikkisen Isän syliin.