Muistolauseet 1 | Muistolauseet 2 | Muistolauseet 3

Muistolauseet 1

1. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa.
2. Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat.
3. Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.
4. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
5. Elämän ja armon olet sinä minulle suonut.
6. Herra on antanut meille elämän, hänen kädessään on myös lähtömme hetki.
7. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti.
8. Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti.
9. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
10. Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva.
11. Jumala on rakkaus.
12. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
13. Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
14. Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa.
15. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut.
16. Katso, niin kuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra.
17. Minun aikani ovat sinun kädessäsi.
18. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.
19. Jeesus sanoo: Joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut.
20. Rauhan minä jätän teille: minun rauhani, sen minä annan teille. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.
    
    
21. Rakkaus ei koskaan häviä.
22. Hän väsynyttä virvottaa, hän armahtaa ja rauhansa hän antaa.
23. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään.
24. Ja Henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen.
25. On päivä päättynyt, on tullut ilta, uus kotiranta uneen kangastaa. On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
26. Sinun rauhasi on ääretön niinkuin meri.
27. Ma katson kuinka tumma laine liittyy valkeaan. Käyn kerran niitten matkaan unhon virtaan harmajaan ja tuudittaudun tuollepuolen ajan.
28. Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.
29. Minä soudan pois maailmasta uneen ja unheeseen ja tuskasta, kuolemasta minä soudan vapauteen.
30. Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy, siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo.
31. Kodin tyynestä rannasta purjehtimaan lähdit poika uljas ja nuori. Nous matkalla myrsky ja purtesi kaas, sinut saavutti surman nuoli.
32. Niin hiljaa enkeli kulkua johti, elon virran valkeita rantoja kohti.
33. Pysähtyi sydämes pursi, rauhan vienoille vesille, armon auringon sylihin.
34. Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan. Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten.
35. On kaikki Jumalaa; Kun haihdut tuuliin, taas mereen tuovat sinut tuulispäät.
36. Purjehdi rakkaani luokse kaukaisen maan, miss´ jälleen sut kohdata saan.
37. Poissa on tuska, ohi on arki ja työ, purjehdus on päättynyt.
    Vain lempeät mainingit rantaan lyö, Isän kotiin matkaaja palaa.
38. Meri huokaa rantakiviin. Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon. On muuton aika.
39. Suru on se, miten me muistamme ilon. Tummien puitten välistä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet
    

40. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan, astui aurinkolaivaan suureen valkeaan.
41. Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan ranta lähenee - vene hiljaa satamaan saapuu.
42. Voin aavistella rannan tuolla puolen, miss´ soluu venhe onnen valkamaan.
43. Rauha ihmeellinen, maassa kirkkauden, ei myrskyjen pauhina soi.
44. Tuulien soitot ovat vaienneet. Ympäri soi ikityynet veet.
45. Rannalla himmeän lahden, aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon,
    taakka jo laskettu on.
46. Aamunkoitossa iltaruskoon kulkija elämän taivaltaa. Määränpäähän saapuessaan uneen rauhaisaan vaipua saa.
47. Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki.
48. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin…
49. Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa.
50. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa.
51. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla soi tuuli.
52. Ei pelkoa taivaassa, vain rauha ja ikuisuus.
53. Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaisaa niin.
    Joku portti vain hiljaa aukes, ja se iäks suljettiin.
54. Hän, joka antaa surun, antaa myös lohdutuksen.
55. Hauras hellä ihmissydän, uupui mielin väsynein. Antoi hyvä päivä tietä,
    kantoi kotiin eksyneen.
56. Tuonen viita, rauhan viita, kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma.
57. Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.
58. Ihmiset niin vaiti kulkee, varjot on niin lempeät. Hiljaa uutimia sulkee kädet näkymättömät.
59. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalla, joss´ ei tuskaa, ei yötä.
    
    
60. Ja rauhan maa iankaikkinen kangastaa vastaan.
61. Jokainen päivä on yhtä lähellä ikuisuutta.
62. Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme, usein juuri parhaan osan.
63. Kumpusi äärellä kuiskaa nyt kuusi: - Kuuletko, on elo alkava uusi!
64. Jäi kaipuu, ikuinen, sanaton suru.
65. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan.
66. Kahtaalle kulkee joka tie, jostain pois ja jotain liki vie.
67. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.
68. Kotiin kaukaiseen kaipuuni saa, tähtinen taivas tien viitoittaa.
69. Kun kerran viimeisen suljen nämä silmäni unista maan, yhä ylemmäs silloinko kuljen, yhä kauemmas nähdäkö saan?
70. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen? Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
71. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.
72. Löysi levon, rauhan ainaisen, kodista Taivaan, sylistä kaikkeuden.
73. Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan, joka aamulla puhkeaa kukkaan ja ehtoolla leikataan.
74. Nuku hyvin, sydämissämme on asuntosi.
75. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
76. Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.
77. Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus.
78. On maa, johonka kaikki polut katoaa. On Rauhan maa.
79. Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.
80. Näin aukeaa portti viimeinen valoon ja lauluun lintunen.
    
    
81. Oi jos nukkua saisin kerran kevätkukkien kätköhön, sulosuojahan Suomen armaan, alle miettivän männikön.
82. Olemme kaikki yhtä kaikki Jumalaa ja välillämme piste vain pieni. Aika jää!
83. Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa.
84. On ajaton avaruus arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
85. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumala.
86. On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
87. Päivä kun nousee niin sammuvi tähti. Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän!
88. Olen hattara pilven ja kukkanen maan, olen lintunen sinisiipi. Mua kutsuu kerran enkelten maa, ah heihin mä varmaan liityn.
89. On lempeä levonmaa, unen kaarisilta sinne johdattaa.
90. Pitkä on päivien retki illan himmeyteen. Yksi on autuas hetki kivusta uupuneen; nukkua siintoon illan.
91. Pois sä lähdit surun mailta rauhan, onnen satamaan.
92. On siellä ikuinen kesän maa, sydän uupunut levätä saa.
93. Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.
94. Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeät nukkua kehdot.
95. Silmät alasluotuna, ripsillä kyyneleet - suru ikimuistoinen etten mistään löydä lohdutuksen sanaa.
96. Sinessä lintu liitää - pilviä tuuli tuo kera kaipausten -kiitosten siivin siirrymme Jumalan luo.
97. Siell´ ikionnen asunnoissa on murhe, tuska, huoli poissa.
98. Soi holvistossa sävel hiljainen, on matka päättynyt, on aika jäähyväisten.
99. Sydän uupunut levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai.
100. Säveltä hiljaisuuden, sanat ei häiritä saa. Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa.
101. Takana elämän tuulet, eessä rauha - iäisyys.
102. Täällä Pohjantähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme.
103. Tää elon lyhyt retki, se loppuun rientävi. Kun joutuu päätöshetki, vie meidät luoksesi.
104. Taivaan linnut, tuulet maan seuraksesi sinne saat. Kipua sä tunne et, hiljaisuutta kuuntelet.
105. Ole hyvässä turvassa, ystävä! Pilvien takana on aina valoa.
106. Jumalan suuri rakkaus pyyhkii pois kaiken surun, tuskan ja kyyneleet.
107. Suurempi sinua, kuolema, on ikuisen elämän salaisuus.
108. Ja kirkkaat tähdet katsovat maan yötä valkeaa, niin autuaasti hymyten, kuin ei ois kuolemaa.
109. Kuinka lähekkäin kulkevatkaan onni ja tuska. Niin kuin varjo seuraa valoa, ne kulkevat yhdessä ja syntyvät toistensa sydämessä.
110. Jo lähestyy ilta varjoin pidentyvin. Jää päivän kiireet, kaikki on hyvin. Saa yö ja lepo ja rauha syvin.
111. Niin taivas vartoo odottavin tähdin… Ma sinne palaan, josta kerran lähdin.
112. Kun iäisyyden kutsu soi, ei ihmisvoima mitään voi. On lähdön hetki salainen, vain Luoja yksin tietää sen.
113. Hiljaa saapui noutaja lauha, hellästi irrotti kahleet maan. Kuljetti sinne missä on rauha, missä ei tuskaa milloinkaan.
114. Vaan ylitse kaikkien kyynelten tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne on tallessa päivien menneiden - tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
115. Väsyneelle lepo ihaninta on, päästä vaivain alta illan varjohon. Heittää harteiltansa taakka elämän, nukkua syliin tuonen lempeän.
116. Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk´on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.
117. Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän.
118. Katkesi elon raja, aukeni rauhan maja, jäi jalon elämän muisto.
119. Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen.
120. Jää kaunis maa, elo täällä jää, tien yllä tähtönen hohtaa. Ei kuolo olla voi matkanpää, sen portti ikuiseen johtaa.
     
     
121. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
122. Yks´ vaan on taivas, yks´ Jumala vaan, on jokaisella se sielussaan ja taivas on rauha täytetyn työ…
123. Läpi kuoleman porttien vie minut sinun kirkkautes, ikirauhasi valkaamaan.
124. Näen kuin vuorelta kauas laaksohon, kun pakenee varjot ja aurinko lähellä on.
125. Kun noutaja niittää kypsää viljaa ja korjaa matkaajan uupuneen, kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa, onko aihetta muuhun kuin kiitokseen? Siksi kiitos ja siunaus matkalla myötä sinne, missä ei tuskaa, ei yötä.
126. Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton. Metsä hiljaa huminoi, kiire poissa on.
127. Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä. On vain aamu. On vain perille pääsy.
128. Radat piirteli rohkeampi kuin käteni vaivainen, joku kaikkia korkeampi, maailmoja valtavampi, joka käskee ja tottelen.
129. Mieleni kaipaa ja tahdon rakastaa ajatuksin sua aina. Me vaikka erotaan, taas kohdataan, on elämämme laina.
130. Aamunkoitosta iltaruskoon kulkija elämän taivaltaa. Määränpäähän saapuessaan uneen rauhaisaan vaipua saa.
131. Pois aurinko painui, lankesi ilta, jäi taivahan rannalle säihkyvä silta, mutt´ kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä.
132. Sammui loiste silmien valon, taukosi sykintä sydämen jalon, herposi käsi auttava, antava, rakkaus kaikkien kuormia kantava. Päivän paiste muistollesi.
133. Ero kestävi vain vähän aikaa, taas ylhäällä kohtaamme sun.
134. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
135. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.
136. Hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä.
137. Hän sinne eeltä lähti, luo siellä odottaa, on hellä johtotähti lähemmäs Jumalaa.
138. Kaiken kerran menetämme, myöskin elämämme. Yksi vain on pysyvää: muisto, työ, mi jälkeen jää.
139. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on.
     
     
140. Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät.
     Elämän päivien ketju on kallis, helmist´ ei yhdenkään kadota sallis.
141. Kun pitkän elämän elää saa, voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista,
     tehty työ, on edessä rauhaisa yö.
142. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsineen.
143. Elämäsi oli työtä, sydämesi oli hyvyyttä. Olkoon leposi rauhaisaa.
144. Helppo on maata päiväntyön tehneen, rauha on palkka raatajan parhain.
145. Hymyhuulin kuljit sä aina vaan, olit valmis kaikkesi uhraamaan.
146. Hän lähti, mutt´ on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askeleitten rakkaitten.
147. Kauan lähetessä kuolemaa ahdistus ja pelko katoaa. Kevyt kulkea on rajan yli, suojeleva putouksen syli.
148. Itsesi uhrasit, kaikkesi annoit, hellien meitä vaalit ja kannoit.
149. Ken kauan jaksoi, ken kuormat kantoi, ken kallehimpansa kaiken antoi, ken lempi hetkehen viimeiseen? Oma äiti armas!
150. Päättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa.
151. Lapsuuden taivaaltain mun on sammunut kaunehin tähti. Siunattu muistonsa ain´ hänen on, joka luotamme lähti.
152. Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.
153. Tämä varjojen maa jää kauas taa, vihdoin väsynyt sydän levon saa.
154. Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan. Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan.
155. Siunattu olkohon, äiti (isä), sun tiesi, siunattu matkasi viimeinen.
156. Sun kuvasi, äitini (isäni) kultainen, mä kätken pohjahan sydämen. Elon polkuja orpona kulkeissain sua muistelen siunaten, rakastain.
157. On raskasta luopua rakkaimmastaan, vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.
158. Tähtien tuikkeessa taivaalla taas äitini katseen mä nään. Se kulkijan tiellä on lohtuna, se lämmittää hyytävän sään.
159. Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.
     
     
160. Ei ollut lapsonen tänne luotu, maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu, ja siksi muuttikin taivaisiin.
161. Hetken leikit, lapsi pieni, kera veikon, siskojen. Hetken tunsit maiset tuskat,
     pääsit ikionnehen.
162. Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämissäin sinusta säilyy
     muisto parhain.
163. Hyvä Paimen johdattaa pientä, pientä karitsaa, kantaa, kunnes laskee sen helmaan Isän taivaisen.
164. Hymysi huulet vienot, painuvat silmät umpeen, korjasi enkeli talteen taivahan valkolumpeen.
165. Jo sammui silmä, miss´ ilo loisti, oi, enää helkähdä äänes ei, mi äidin sydämen riemut toisti ja isän otsalta murheen vei.
166. Jumala, katso pienen karitsasi puoleen, kun uupunein käsin sen sinulle ojennamme!
167. Me muistamme katseesi kirkkahan, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille sa muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän.
168. Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.
169. Nuku, lapsi, nurmen alla, loista, tähti, taivahalla, sydämeeni loista, murheen tuska poista!
170. Nuku tuoksuun kukkien, nuku lauluun lintujen; nuku nuoruusunelmiin, nuku kevättoiveisiin.
171. Tuonen lehto, öinen lehto, siell´ on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan.